Ei mikään Sheraton, mutta pieni ja kodikas Miami Beach hotellimme pääkadun varressa. Alla kotikatumme, Collins Avenue aamuauringossa.

P14 | Miami - Key West - Miami | 412km

Myös viimeinen aamu aukeaa siniseltä taivaalta keltaisella pallolla varustettuna. Pikaiset aamukahvit ja matkaa. Kohteena legendaarinen Key West, jonne matkaa 160 mailia suuntaansa ja rapiat. Miami Beachiltä vähän enemmän. Lähdemme liikkeelle tyhjin tankein ja Pertillä alkaa kylmä hiki nousta otsalle ja nousee moottoritieviidakossa kun tankkauspaikkaa ei ole tullakseen. Tulee se pelastava Shell kuitenkin aikanaan ja siellä tiedämme, että LowRider kulkee ainakin 35 mailia tankkivalon sytyttyä. Pertin edellinen ennätys oli 30 mailia… ;)

Yllä risteilijöiden parkkipaikka. Eli täältä ne kaikki lemmenlaivat lähtevät Miamin ja Miami Beachin välissä olevasta satamasta. Ehkä sitten joskus... ainakin kerran? Keskellä pelikaanit aamukaloilla aamiaispaikkassamme Key West -tien varressa. Alla pätkä Key West baanaa, jolta paljon merellistä maisemaa.

Tie Key Westiin on maiselmiltaan upea tai erittäin upea. Ajettavuudeltaan kuitenkin vähän puuduttuva. Kaistoja enimmäkseen yksi ja ohittamaan ei kannata lähteä loputonta jonoa… eli vähän jonokörryyttelyä mutta menee maisemien vuoksi. Suuren osaa matkaa meri on molemmin puolin tietä. Ensi kerralla taidan kuitenkin ottaa toiseksi viimeisen yön Key Westistä.

Tällä matkalla teemme myös PeterPanBike historiaa. Ajamme kahdessa viikossa 6532km (4077ml), mikä on suurin kilometrimäärä millään normaalilla kahden viikon matkalla mikä se normaali matka sitten onkaan? … :) … Martinelle, joka vielä pyöriä luovutettaessa oli sitä mieltä että moottoripyöräily on tosi yees, täytyy nostaa kypärää. Hänen moottoripyöräilukokemuksensa ennen tätä matkaa oli yksi sunnuntaiajelu Kawasakilla Helsingistä Lohjalle ja takaisin. Born to be a Biker… :]

Yllä kaksi puumanaista jotka valtasivat minun ja Martinen pyörän Key Westissä. Pojat koittavat olla puumista erossa kuin eivät olisikaan. Alla USA'n mantereen eteläisin kohta. Tästä on lyhempi matka Havannaan kuin Miamiin. Ja kyllä kyllä, Kaija ja Esa puuttuvat. Kokeneina Floridan kävijöinä he jättivät Key Westin väliin ja jäivät sukulaistensa luokse Miamin pohjoispuolelle.

Viimeinen ilta menee Miami Bechin humussa. Täällä jos missään köyhyys ja kurjuus näyttää joltakin mitä ei ole. Kaikki ihmisetkin näyttävät kuin suoraan Kauniit ja Rohkeat saippuaopperasta… ja kyllä elämässä vähän saippuaoopperaakin tarvitaan.

Iso Kiitos Martine, Kaija, Esa, George, Hessu, Pertti, Samppa upeasta matkasta, joka syntyy vain erinomaisesta ryhmästä… noh, ehkä matkareitilläkin vähän osaa asiaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti Siuomen kesää. Over and out tämän blogin osalta.

Yes, vuokraamon rivassa ollaan, mutta ketään ei enää kotona. Myöhästyimme. Mutta jätämme pyörät siihen ja hyppäämme taksiin... ja ne ovat samalla paikalla vielä seuraavana päivänä tullessamme vuokraamon kautta matkalle lentokentälle... :]

Hampton Inn oli itsellenikin tuntematon ketju ja ainakin ensituntumalta keskitason yläpuolella.

P13 | Ocala - Miami | 675km

Päivä alkaa Ocala National forrestilla, jota kestää ensimmäiset 50 mailia. Päivän ensimmäinen kulttuurikohde on maailman suurimmaksi itseään mainostava Deytona Beach HD-kauppa, josta tarttuu matkaan kaiken näköistä. Yrjö mm. grillaa tästä eteenpäin Harley Davidson grillauskastikkeella.

Tämän baarin kohdalla oli pakko pysähtyä vaikka aamuoluet eivät vielä kenellekään kolahtaneetkaan. Onhan baarin nimi sama kuin matkan, EasyRiders...  :)

Päivän toinen kulttuurikohde on ensimmäistä mielenkiintoisempi. Se ei ole enempää eikä vähempää kuin Kennedyn avaruuskeskus Atlantin rannalla. Apollot ja Sukkulat ovat lentonsa lentäneet, joten keskus on nykyään iso museo, mutta silti erinomaisen mielenkiintoinen paikka vierailla. Kuvittelimme että nähtävää on noin yhden sukkulan verran, mutta Kennedyssä saa helposti menemään koko päivän. Hoidamme oman osuutemme kolmessa tunnissa ja suuntaamme tuntia ennen Miamia asuville Esan ja Kaijan sukulaisille iltakahville.

HD ja HD. Yllä oleva keppivaihteinen kaunotar on Daytona Beach HD-liikkeen pihassa arpajaisvoittona. Alla Esa ja Esan sukulaisten sinistä valoa hohtava tuunattu HD. Kuva ei oikein tee oikeutta, muuta takalaukkujen alta loisti sininen maavalo. Niin ikään moottori hohti sinistä ja vielä sinisellä pääkallolla... :)

Viimeinen tunti Miamiin kestä yli tunnin… yli kaksi. Melkein kolme. Ajettuamme viiveistä tuntia viisi minuuttia taivas aukenee ja antaa veden tulla. Ei se lämmin märkä suihku sinänsä mitään, mutta kun kaikki näkyvyys katoaa jokaiselta niin vauhti katoaa sen myötä. Sade ei kuitenkaan onneksi kestä pariakymmentä mailia pidempään ja ennätämme värikkääseen Miami Beachiin ennen puolta yötä. Meille muille riittä pari Coronaa ja clubsandwitchi hotellimme terassille. Perttillä ja Sampalla sen sijaan vielä virtaa Miami Beachin yön, ainakin pintapuoliseen tutkiskeluun.

Erilaisia poseerauksia Kennedyn avaruuskeskuksessa.

Paradaise Palms on hotellina mukava. Kivat huoneet ja merinäköala kaikista huoneista. Sarjassa amerikkalaiset hotelliaamiaiset se tarjoaa jo liikutuksen puolelle menevää. Suklaamuffinssia ja kaurapuuroa kaurapuuroautomaatista… yes, menemme Woffle Houseen pekonille ja kanamunille… ;) ... alakuvassa joka huoneesta avautuva palmubiitzimaisema.

P12 | Panama City - Ocala | 471km

Floridan rannikon monivaraisia kaupunkeja katsellessa Arizonan ja Texasin rähjäiset rajakaupunkit tuntuvat kaukaiselta asialta. Täällä asuu raha. Rahan asumista paljon enemmän minua yllättää Pohjois-Floridassa sen metsäisyys. Suurin osa Floridan Pohjois- ja Keskiosista näyttää olevan metsän peitossa… havumetsän peitossa. Täällä on mäntyviljelmä ja kolmas kaikkine kavereineen.

Koko Meksikonlahden puoleisen Pohjois-Floridan rannikko näyttää olevan enemmän ja vähemmän huvipuistoa jossa talotkin kasvavat väärin päin.

Hessu tekee tänään koko PeterPanBiken historian selkeästi suurimman huikopalasyuönti ennätyksen. Newberryn mäkärillä Hessu tilaa kolme iso hampurilaista, kahdet isot ranskalaiset, kaurapuuron mustikoilla, kaksi pirtelö ja yhden limun. Että sillä lailla. Alkumatkasta Hessu söi päivän huikopalatauoilla salaatteja!

Kokonaisuutena rento ranta- metsäpäivä, joka etenee joutuisasti hiljaisia teitä. Päivän päättärimme on Ocala, josta emme kukaan aamulla tienneet mitään. Emme siitä vieläkään juuri enempää tiedä, mutta tiedämme ainakin että hotellimme viereisestä Red Lobsterista saa pahuksen hyviä lobstereita. Ocala kuuluu niihin amerikkalaisiin kaupunkeihin, joiden keskutaan ei ole mitään tarvetta mennä.

Tästä on rankkaa pistää paremmaksi huikopalatauolla. Hessu + 3x hampurilainen, 2x ranskalaiset, 1x marjapuuro, 2x pirtelö ja 1x limonaadi... :)

Yllä päivän perusrantamaisemaa. Alla päivän perusmetsämaisemaa. Keskellä dos pelicanos.

Täänään oli 4 in 1; Lousiana, Mississippi, Alabama ja Florida

P11 | New Orleans - Panama City | 512km

Interstatea ulos kaupungista ja päivän moottoritiet ovat sitten siinä. Toissapäiväinen moottoritie annos riittää kattamaan tämänkin päivän tarpeet… ;) … tosin pikku moottoritie olisi lyhentänyt päivää kun ajoimme eksyksiin. Miksikö? NokuNoku ei ollut kartaa. Floridalaiset huoltoasemat ovat nihkeitä karttavalikoimissaan joita enimmäkseen ei ole. Mutta aurinko paistaa ja se on hyvä kompassi. Välillä Mexiconlahti on käden ulottuvilla ja välillä vähän kauempana.

Floridan länsiosan rannikossa on monin paikoin hyvin paljon samaa kuin Costa Del Solissa Espanjassa. Ja miksi ei olisi, aina on lämmin ja aurinko on useimpina päivinä läsnä. Ehkä toukokuu ei ole sesonkia, mutta silti rannat ja lomaosakkeet vaikuttavat yllättävänkin tyhjiltä.

On niitä täällä... paljonkin. Tänään jouduin myös alligaattorin puremaksi. En tosin tuon ylemmän vaan tuon alemman 8kk vanhan pedon jota Samppa pelottomasti pitelee.

Konepyörämme pelaavaat tänäänkin ongelmitta. Öljyäkään emme ole pariin päivään enää muistaneet tarkastaa kun sitä ei näytä kuluvan. Veikkaan että en ole kovinkaan paljoa väärässä jos sanon, että harrikoiden laatu on parantunut kirjaimellisesti 2000 -luvulla. En silti suostuisi moisesta rahaa maksamaan… tai sitten en ole vielä konepyöräilijän elinkaaressa riittävän pitkällä. Elinkaarihan menee sillä lailla, että ensin on kolmirattainen. Sitten polkupyörä, mopo, kevari, moottoripyörä, harikka, trike, rollaattori ja lopuksi rullatuoli. Amerikassa harrikka on selkeästi vanhojen miesten menopeli. Yhdeksän pyörän päällä kymmenestä on harmaa tukka tai harmaat mursunviikset.

Päivä päättyy Panama City Beachin Hooterssiin. Silmänruoka on hyvä ja ruoka 'ihankiva'.

Päivän maisemia. Ylimmäinen Missisippiä. Toiseksi ylin Floridaa. Toiseksi alin Alabamaa ja alin Mississippiä.

New Orleanssissa päädyimme Best Western Avaloniin... mukava hotelli keskustan ulkopuolella, mutta mopolla ja taksillakin pääsee.

10 | New Orleans

Aamun ensityöksi Pertin Low Rider mp-liikeeseen renkaan vaihtoon. HD-liikkeestä ratikkaan ja Martinen kanssa vapaapäivän viettoon New Orleansiin, joka kolahtaa. Kaupungin vanha keskusta (ranskalainen kaupunki) on ykköstä kaikilla mittapuilla. Kathrinen jälkiä ei keskustassa enää näy. Kaikki on korjattu. Itse vanha keskusta muistuttaa paljon enemmän eurooppaa kuin amerikkaa ja varsinkin Pohjois-Amerikkaa. New Orleansin lisäksi 'käveltäviä' keskustoja ei taida tästä maasta löytyä muualta kuin New Yorkista, San Franciskosta ja Bostonista. 

Hessu, Samppa, Pertti ja George lähtevät aamulla alligaattirbongaukseen ponttoonialuksella hyvän matkaa keskustan ulkopuolelle. Ja löytyy niitä, alligaattoreita siis lukuisia kappaleita ja pojat ovat tyytyväisiä retkeensä. Ehtivät vielä iltapäivän loppuosan viettää New Orleanssin keskustassa. 

Puhelin soi kahdelta, että Low Riderin saa tulla hakemaan. Neljän korvilla olemme Pertin pyörän päällä ja kruisailemme kaupungin länsipuolta ristiin rastiin. Pertin avaraputkisessa pyörässä on kieltämättä hyvät äänet, jotka eivät millään lailla naapuriystävälliset, mutta eipä Pertin tarvi tällä matkalla naapureiden mielipiteistä välitää… :]

Olkoot sitten kuinka turistinen tahansa, niin New Orleanssilla on vetovoimaa ja luonnetta... piristävä tuulahdus eurooppaa. Moniluikuiset katusoittajat tuovat keskustaan ikuisen sunnuntain ilmapiirin.

Yllä aamupäivän yllätys. Tilasin katkarapuleivän ja näin mielessäni jotakin pientä tanskalaisen smörrebrödin näköistä ja kaltaista. Totuus veti hiljaiseksi... :] ... hämmästys sen sijaan oli suuri kun kieltäydyin syömästä pikku huikopalaani, palautin keittiöön... ja sitä ei laskutettu! Alla nuoripari poseeraamassa New Orleanssin katedraalipuiston edustalla.

CareFree Inn majoitti meidät Flatoniassa... yhden motellin ketju, esiintyy ainoastaan Flatoniassa.

P9 | Flatonia - New Orleans | 766km

Kahvimuffinssit ja tien päälle… konetien päälle, jolla pysymme koko päivän. Edessä matkan pisin ajopäivä. Päätimme illalla urakoida itsemme New Orleansiin, jotta saamme sinne vapaapäivän. Eilinen jäljellä olevan matkan haarukointi paljasti, että meillä on vielä jokunen maili ajettavaa … ja varsinkin jos aiomme käydä Key Westissä ja kyllähän me aiomme.

Yläkuvassa aamun sademuotia. Keskellä Hessun märän kelin ajosaappaat, jotka myös vaatekassit. Alhaalla Martine vapauttamassa Perttiä kurahaalareista.

Aamun kolestroolit hoituvat ensimmäisellä tauolla… Riky's Restaurant tarjoaa erinomaiset pekonit ja kanamunat. Aamiaisen jälkeen sadevarusteet takaisin laukkuihin. Pääsimme tänään lähtemään sateessa, mutta tuo mokoma hiljeni pois ensimmäisen tunnin aikana… ja hyvä niin, varsinkin kun on tullut lähdettyä matkaan ilman kurahousuja pelkällä tuulitakilla. Kaija ja Esa ovat yhtä optimistejä sään suhteen. Heilläkään ei sateen varalle tuulitakkeja kummempaa.

Tämä on itseasiassa ensimmäinen päivä omalla kohdallani kun olen Interstatella koko päivän. Ei Interstate kaikista inspiroivin mutta päivän maisemat ovat nekin koko matkan vähiten upeat, joten moottoritie sopii alle hyvin. Tosin Louisianassa lopputexasin vihreä muuttuu reheväksi kosteikoksi ja mitä lähemmäksi New Orleanssia tulemme sitä useammin moottoritie kulkee rämeessä betonitolppien päällä. Parhaimmillaan toistakymmentä mailia. Moottoritiellä kertyy myös hyvin kilometrejä. Ajamme 9 tunissa 766 km. 

Päivän jännitysmomentti on Pertin takarengas, joka muistutti jo Flatoniassa enemmän tai vähemmän formulan kuivankelin sliksiä. Mutta meidän ei tarvi veistää lethermannilla uusia kuvioita ja takarengas kestää New Orleanssiin. 

Presidentejä tien varressa. Nämä kaverukset Houstonin läpi menevän moottoritien varressa.

Yes... Lousianassa maisema muuttui Arizonan kaktusmaiden vastakohdaksi. 

 Eve's Garden. Helmi keskellä ei mitään. Kesellä Martine ja Martinen uusi ystävä Bubbles. Eve's Gardenin vahtikoira, joka ChiHuaHuan ja KiinanPalatsikoiran risteytys. Alla Kaija ja todennäköisesti planeettamme parhaat pannukakut... :)  

P8 | Marathon - Flatonia | 675km

Päivä alkaa parhaimmilla pannukakuilla mitä olen missään koskaan saanut… ja kaikki muut ovat samaa mieltä. Eve's Gardenin toinen pitäjä tekee meille aamiaiset jotka muistuttavat taideteoksia kuten koko majapaikka. Ilta venyi pitkäksi joten aamullakaan emme hosu matkaan. Vähän vajaa kymmenen karavaanimme on kuitenkin liikkeellä kohti itää.

Poistuttuamma Marathonista, totean että se on erikoinen hyvinvoinnin saareke keskellä köyhää rajaseutua. Meksikon rajan vastainen Etelä-Texas ei paukuta henkseleitä vauraudella. Päinvastoin, pienet kaupungit näyttävät kilpailevan siitä, kuka näyttää kurjemmalta. Karu luonto korostaa vielä usein vaikutelmaan.

Kaikki muuttuu kuitenkin heti rajaseudun jäätyä taakse. Päivän ensimmäisellä sadalla maililla yleisin muu ajoneuvo on valkovihreä Border Patrol maasturi. Del Rion jälkeen on viimeinen passintarkastus. Meidät on raja-alueella tarkastettu ainakin viisi kertaa, vaikka meitä on hyvälläkin mielikuvituksella vaikea kuvitella meksikolaisiksi laittomiksi maahantulijoiksi… :] … mutta tarkastukista riippumatta Del Rion jälkeen alkaa viherämpi maatalous-Texas, jota riittää päivän päättärillemme Flatoniaan saakka. Ja kun varsinaiset texaspihvit vielä syömättä, niin hoidamme sen tänään. Motellimme läheltä löytyy steakhouse, jossa pihvit ovat hyviä elleivät erinomaisia. Pariisittarenikin (Martine) hävittää lautaseltaan puolen kilon teeluun minua nopeammin… :]

Yllä Pecos-river, joka halkoo Länsi-Texasin karua maisemaa. Poseeraamassa vasemmalta; Samppa, Kaija, Esa, Martine, Pertti ja Hessu. Keskellä on the road, Esa ja Kaija tulevat kärjessä. Pertti ja Samppa takana. Alla nokunoku... noku mopolla piti mennä uima-allasta katsomaan joka pensasaidan takana ja kippasi noin nollavauhdista jalkakäytävän reunasta. Mitä siinä muuta sanomaan, kun että opettelisi tuo kuljettaja käsittelemään moottoripyörää... :]